Kirjanpito on teollisuuden tuotannolle etäinen asia, monesti jopa hieman harmillinen. Insinöörin mielestä se ei ainakaan helpota arkea.

Bodil Granskog

Lähemmäs tuotannon lattiatasoa mentäessä talouden seurannan tarpeet ovat käytännönläheisiä. Valmistavan teollisuuden laskentatarpeet eivät liity niinkään välttämättömään raportointiin, vaan tunnuslukuihin, jotka auttavat toiminnan ohjauksessa: suunnittelussa, ennakoinnissa ja kannattavuuden ja kustannusten mahdollisimman ajantasaisessa hallitsemisessa.

Käytännönläheisen, ohjausta tukevan taloustiedon tuottamisen pitää olla normaalia rutiinia – tiedon on tällöin synnyttävä kuin itsestään, tuotannonsuunnittelun ja -hallinnan sekä muiden prosessien myötä. Teollisuudessa haasteena on se, että mittarit ovat kovin erilaisia: tapoja seurata on varmasti yhtä monia kuin yrityksiäkin. Toisessa ääripäässä keskeisintä on ostojen ja varaston hallinta, työvoimavaltaisissa prosesseissa kannattavuus optimoidaan hallitsemalla tehtyjä työntunteja.

Mitä tämä merkitsee tietojärjestelmälle? Sen on palveltava joustavasti monimuotoisia tarpeita, kirjanpitojärjestelmän tarkkuuteen ei tarvitse yltää, mutta varaston ja laskujen on täsmättävä.

Tukea ilman ulkoisen laskennan rajoitteita

Kirjanpito ja reskontra ovat hyvin määrämuotoisia ja säädeltyjä prosesseja. Lean Systemillä toteutettu MOM – Manufacturing Operations Management – palvelee rajapintojen kautta ongelmitta myös yrityksen taloushallintoa ja sen järjestelmiä, esimerkiksi konsernitason ERPiä.

Talouden seuranta sisäisen laskennan työvälineillä on siis pystyttävä virittämään siten, että se tukee toimintaprosesseja, mutta ilman ulkoisen laskennan rajoitteita. Esimerkiksi projektiliiketoiminnassa budjetti ja toteutumat ovat projektipäällikön vastuulla, mutta sen jälkeen niistä ottaa kiinni talousosasto, joka vie tiedot lopulta kirjanpitoon.

Projektilaskennan, tuotteiden kannattavuuslaskennan ja ostotoimintojen kustannusseurannan kaltaisten rutiinien lisäksi on aina tarvetta myös ad hoc -raportoinnille. Tarve voi koskea esimerkiksi pikaista erilaisten mahdollisuuksien vertailua tai eri vaihtoehtojen simulointia. Tällöin tarvitaan käyttöliittymä, joka tukee nopean tiedonhaun tarpeita ja mekanismeja.

Jälkilaskennasta ennakointiin

Viime vuosina ajattelu on kääntynyt yhä enemmän raportoinnista ja seurannasta ennakointiin, etenkin kone- ja laitevalmistajien parissa. Aiemmin keskeisin mittari oli jälkilaskenta, joka on yhä tärkeä, mutta nyt tuotannonsuunnittelussa katsotaan peräpeilin lisäksi myös eteenpäin.

Tuotannonsuunnittelun ja talousseurannan kehittäminen ei voi olla kokonaan it- tai talousosaton harteilla. Hyvä lopputulema edellyttää, että käyttäjät, varsinaiset tiedon tuottajat otetaan vahvasti mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Meillä on erittäin myönteisiä kokemuksia prosesseista, joissa jo demoihin on osallistunut monipuolinen joukko, jota kautta koko joukolle on jalkautunut ajatus ja halu yhteen hiileen puhaltamisesta. Kun meitä kuunnellaan, voimme vaikuttaa itse työkaluun, jota sitten käytetään kymmeniä vuosia.

Useimmat toiminnanohjausjärjestelmät ovat syntyneet taloushallinnon ERP-ohjelmistojen pohjalta, joiden ympärille on kehitetty ohjausta tukevia ominaisuuksia. Lean Systemin kehityksessä on lähdetty filosofisesti toisesta suunnasta, ohjaus edellä. Ohjausta tukeva, ajantasainen taloustieto on hyödyksi kaikille.