Edellisessä kirjoituksessa pohdittiin Suomen kilpailukyvyn haasteita, joista yhdeksi todettiin hinnoittelu. Perusteollisuuden tuotteiden hinnan perustana ovat paljon mediassakin esillä olleet yksikkökustannukset.

On tärkeää ymmärtää, että tuotteen yksikkökustannus on paljon muutakin kuin työntekijöistä ”aiheutuva” yksikkötyökustannus eli yksikköpalkkakustannus. Yksikkökustannuksen toinen suuri osuus on tuotettu määrä eli volyymi. Jos samalla kustannuksella tuotettu määrä kasvaa, yksikkökustannus tippuu. Toisaalta, työkustannukset ovat vain osa kokonaiskustannuksista. Muita ovat mm. materiaalit, koneet, laitteet, tilat, käyttöhyödykkeet (energia), varastointikustannukset (mm. arvonalenemat) sekä logistiikka. Hieman yleistäen voidaan todeta, että kaikki kustannukset johtuvat hukasta.

Hukka tarkoittaa arvoa tuottamatonta aikaa, materiaalia tai energiaa. Hukkaa syntyy aina kun materiaali käytetään muuhun kuin tuotteeseen tai kun henkilö työskentelee muun kuin tuotteen arvonlisäyksen kanssa.

Kahdessa seuraavassa kirjoituksessa perehdytään hukka-aikaan, joka aiheuttaa henkilöiden sekä koneiden ja laitteiden kustannuksen suuremman kohdistumisen tuotettua yksikköä kohden. Sarjan seuraavat kirjoitukset ottavat puolestaan kantaa materiaalihukkaan (laatu) ja käyttöhyödykkeisiin (energia) sekä varastointi- ja kuljetuskustannuksiin sekä toimitusvarmuuteen.