Joulusatu
Monen monituista vuotta sitten toimi yritys, jonka johtaja, nimeltään Veijo Keisari, piti trendikkäistä teknologiamarkkinoista ja teknisistä leluista niin hirveästi, että kulutti kaikki rahansa konsulttiraportteihin ja uusiin laitteisiin. Ei hän välittänyt henkilöstöstään, eikä asiakkaistaan, eikä viitsinyt osallistua messuille tai seminaareihin muuten kuin näytelläkseen uusia lelujaan. Joka tunti hän vaihtoi kännykkämallia. Kun muissa yrityksissä todettiin, että ” Johtaja on asiakasneuvottelussa”, sanottiin heillä: ”Keisari on Suomalaisella Klubilla.”
Klubilla vuorineuvoskaverit puhuivat jatkuvasti jostain sisäelimestä, joka ei vaikuttanut gourmet-ruoalta. Kaikilla kuitenkin tuntui sellainen olevan ja Keisari alkoi pelätä uskottavuutensa puolesta, hän kun ei tiennyt asiasta mitään.
Silloin kaupunkiin ilmestyi kaksi konsulttia. He olivat olevinaan asiantuntijoita ja kehuivat kutovansa maailman parasta IT-järjestelmää. Sen tuottamat raportit olivat kauniin värillisiä ja harvinaisen informatiivisia; sen lisäksi IT-järjestelmässä oli kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään nähdä tai ymmärtää siitä tuotettuja raportteja.
Siinäpä vasta systeemi, ajatteli keisari. Kun saan sen tuotantokäyttöön, selviää ketkä yhtiössä eivät kykene hoitamaan virkaansa. Voin heti erottaa kuka on viisas ja kuka typerä. Laitettakoon projekti käyntiin kiireen kaupalla! Ja hän antoi konsulteille hyvät rahat, jotta he ryhtyisivät työhönsä.
He perustivatkin heti projektitoimiston yhtiön tiloihin ja kutsuivat sinne räätäleitä ympäri maailmaa ja olivat tekevinään työtä, vaikka heillä ei ollut kannettavissa tietokoneissaan kuin pasianssi ja Angry Birds. Häikäilemättä he vaativat yrityksen parhaat resurssit käyttöönsä ja teetättivät heillä kaikenlaista turhaa työtä yöhön asti.
Hei, missä mennään?
”Olisipa hauska tietää, kuinka pitkällä projekti on”, tuumi Keisari, mutta hänestä tuntui hiukan ilkeältä tietää, ettei toiminnallisuutta saattanut lainkaan nähdä semmoinen, joka oli typerä taikka kykenemätön hoitamaan virkaansa. Eipä silti, että hänen olisi tarvinnut pelätä itsensä puolesta, mutta kuitenkin hän päätti lähettää ensin jonkun toisen ottamaan asiasta selkoa. Koko yhtiö tiesi, miten merkillinen taika järjestelmään liittyi, ja jokaisen teki mieli nähdä, kuinka typerä hänen työtoverinsa oli.
”Minäpä lähetän vanhan kunnon talousjohtajan konsulttien luo”, päätti Keisari. Hän osaa parhaiten arvostella järjestelmää, sillä IT-toiminnot kuuluvat muutenkin hänelle. Hän on järkevä mies eikä kukaan hoida virkaansa paremmin kuin hän!
Vanha kelpo talousjohtaja meni saliin, missä eri kansallisuuksien kirjo räätälöi uutta IT-järjestelmää. Kaikki puhuivat aivan outoa kieltä eikä talousjohtaja ymmärtänyt sanaakaan heidän selostuksistaan. ”Taivas varjelkoon”, ajatteli vanha talousjohtaja ja avasi silmänsä selkosen selälleen. ”Minähän en ymmärrä mitään”. Mutta sitä hän ei sanonut ääneen.
Konsultit esittelivät uusia talousraportteja, joita oli ajettu järjestelmästä ja kysyivät, eikö data ollut laadukasta ja raportit selkeitä. He viittilöivät tyhjiin papereihin, ja vanha johtajaraukka avasi silmänsä entistä suuremmiksi, mutta eihän hän saattanut nähdä mitään, kun ei mitään nähtävää ollut.
”Auta armias”, hän ajatteli.” Olisinko minä typerä? Sitä en ikinä olisi uskonut. Enkö minä pysty hoitamaan virkaani? Ei, minä en saata kertoa, etten näe raportteja.”
”No, ette sano mitään datasta”, huomautti toinen konsultti. ”Voi, se on laadukasta! Aivan erinomaisen informatiivista eikä duplikaatteja näy ollenkaan”, sanoi vanha talousjohtaja tirkistellen silmälasiensa takaa. ”Niin, kyllä minä sanon Keisarille, että raportit miellyttävät minua kovasti ”.
”No sehän on hauskaa”, sanoivat konsultit ja selittivät, mitä algoritmeja vanhan datan migraatioon on hyödynnetty. Vanha talousjohtaja kuunteli korvat tarkkoina, jotta voisi kotiin tultuaan kertoa kaiken Keisarille, ja niin hän kertoikin.
Konsultit vaativat yhä enemmän rahaa ja resursseja sekä räätäleitä kuljettavan oman pikkubussin tilalle nivelbussin. Rahaa tarvittiin muka datan puhdistamiseen. Mutta he pistivät kaiken omiin taskuihinsa. Vanhoissa järjestelmissä ollutta dataa ei paranneltu lainkaan, ja miehet latailivat tyhjiä Excel- tiedostoja minkä ehtivät.
Jo lähestyi go-live ajankohta ja teki Keisarinkin mieli katsoa järjestelmää, kun se vielä oli kuteilla. Saattueenaan koko johtoryhmä, hän lähti kavalien konsulttien luo. Intialaisittain hersyvä englannin kieli kaikui salissa, missä räätälit ahersivat. ”Eikö ole suurenmoista!” sanoi vanha talousjohtaja, ”Teidän majesteettinne, suvaitkaa vain katsella näitä raportteja”, ja sitten hän näytti tyhjiä papereita, sillä hän luuli muiden toki näkevän raportit.
Keisari ei nähnyt papereissa mitään. Hän kauhistui: Olenko minä typerä, enkö kelpaa johtajaksi? ”Oi, erittäin hienoa!” sanoi Keisari. Ja hän nyökäytti ystävällisesti päätään ja katseli tyhjiä papereita. Koko seurue tirkisteli, muttei nähnyt mitään. Kaikki kuitenkin vakuuttelivat Keisarin mukana: ”Oi, erittäin selkeitä!” ja kehottivat Keisaria esittelemään järjestelmän koko henkilöstön tiedotustilaisuudessa.
Tuotantokäytön piti alkaa aamupäivällä ja koko edellisen yön konsultit valvoivat ja tekivät työtä. Henkilöstö näki, että he ahersivat hikihatussa saadakseen uuden IT-järjestelmän valmiiksi.
Kyllä työmies tietää
Infotilaisuuteen saapui tyytyväisyyttään loistava Keisari johtoryhmänsä kanssa. Tilaisuudessa esiteltiin – konsulteille hankitulla korkearesoluutioisella videotykillä – uudesta järjestelmästä ajetut päättyneen kuukauden tuotekohtainen myyntiraportti sekä spend analyysi ostokategorioittain. Keisari hehkutti johtoryhmänsä säestyksellä kuinka läpinäkyvästi nyt nähdään eri yksiköiden toiminta ja kuinka nopeasti tilinpäätös saadaan aikaan raportointikauden päätyttyä.
”Mutta eihän raporteissa ole mitään informaatiota, niitä ei ole ensinkään!” sanoi tuotantosolu kolmosen koneistaja. ”Herranen aika, kuulkaa nyt, mitä tuo viaton duunari sanoo!” virkkoi tuotantojohtaja, ja sanoja kuiskattiin suusta suuhun. ”Raporteista ei ole mihinkään, niissä oleva data on aivan roskaa!” huusi vihdoin koko työväki. Keisarin selkää karmi, sillä hänestäkin työntekijät olivat oikeassa, mutta hän ajatteli: ”Kyllä minun täytyy kestää tämä loppuun asti.” Ja hän ojentui entistä ylpeämmäksi ja kirjoitti pörssitiedotteen päätökseen saatetusta onnistuneesta IT-hankkeesta. Johtoryhmä kilautteli skumppaa keisarin kanssa.
H.C.Andersenin satua mukaillen,
Jukka
Julkaistu aiemmin Tuotetiedon Ytimessä -blogissa.
