No onkos tullut kesä… muistoja Juhannukselta 2017

Loma kesäasunnollani s/y Camulla osoittautui näin jälkikäteen makustellen todella omituiseksi mutta mieleenpainuvaksi ja hulvattomaksi seikkailuksi. Oli pakko välillä pysähtyä miettimään, onko kaikki kokemani asiat todella tapahtuneet vai olinko kenties sekoamassa. Ihan oikeesti siltä tuntui. Niin hullulta maailma silmälasieni läpi katsottuna näytti.
Kaikki tämä alkoi LinkedIniin postaamastani Roima Lady sailing-happeningin tunnelmista höystettynä gastinhakuilmoituksella. Vakiogasti kun oli ottanut loparit jo syksyllä ja mainio vene oli varassa jäädä koko kesäksi laituriin.

Gastien metsästys, osa I

Juhannuksena onnistuin laiturilta bongaamaan peräti kaksikin osaavaa kandidaattia kesäpurjehduksiin, joista ensin lähtemään kykenevä saisi paikan. LI:n kauttakin ilmoittautui ”kolmaspyörä” Anna mukaan aiemmista konsultointikuvioista tuttuna tapauksena. Tarkoituksena oli purjehtia viikko länteen ja takaisin, eläkeläisen kiireiden rajoittamana.
Koepurjehdus eli veneeseen tuntuman ottoreissu Espoon edustalla oli loistava kokemus. Hieman fiksattiin ennen lähtöä venettäkin keksijä

Jarmon johdolla, kun se osoittautui tarpeelliseksi. Suunnitelmat saivat parin päivän matkanteon jälkeen dramaattisen käänteen, kun tämä n. 70v, veneitä Välimerellekin yksin purjehtinut alkoi sooloilla tekemisistään neuvottelematta eikä ilmeisesti kestänyt nuoremmalta, kokemattomammalta, naiskipparilta minkäänlaisia kommentteja eikä kippari puolestaan tuollaista niskurointia. Kukas se lopulta vastaakaan, jos jotakin ikävää sattuu? Varsinkin yhteenhitsautumattoman miehistön on syytä suunnitella tekemisensä tarkemmin jokaisessa rantautumisessa ja lähdössä. Ja muutoinkin kommunikointi on a ja o merellä, jossa on kovin vähän varaa virheisiin maakrapuna olemiseen verrattuna.

Tammisaaressa kokenein miehistön jäsen Jarmo jätti aluksen yllättäen ja lähti ”maitojunalla” kotiin eikä kovin vähän veneilykokemusta omaava & huonosti nukkunut ”kolmaspyörä” uskaltanut jäädä ainoaksi gastiksi Camulle.

Lupaava gasti Ahvenanmaalle?

Siinäpä sitten olikin miettimistä, että miten tästä eteenpäin, kun yksin en ole aiemmin purjehtinut enkä sitä missään tapauksessa halunnut nytkään niin tehdä, pelkästään jo turvallisuussyistä.
Ensimmäiseksi kuitenkin kauppaan kääntämään tappio voitoksi: Samppanja- ja kirsikkaostosten jälkeen kyselin tietä pankkiautomaatille. Paikallinen Rogäääär opasti minut kohteeseen ja matkalla kerroin tarinani. Pitihän miehistövajausta alkaa hetimiten paikata. Hän oivalsi, että olin ~sinkkuna liikkeillä. Saanko alkaa iskeä sinua, kysyi hän? Totesin, että siitä vaan tuumasta toimeen sitten. Päädyimme siitä jalkaisin suoraan satamaan ja veneeseen juttelemaan lisää, ruotsinkielellä tietysti. Mielenkiintoinen ruotsinkielen tutkinto livenä oli siis tiedossa. Hän tarjoutui mm. lähtemään kanssani Ahvenanmaalle, kun vapaata oli pojanpojan päivähuollosta saatavissa, mutta lähtöä edeltävänä päivänä hän joutui ilmoittamaan sairastuneensa. EIKÄ!

Hienoja ostoksia ja uusia tuttavuuksia

Suunnitelmat taas kerran uusiksi ja torille! Siellä minulle myytiin lähes huomaamattani L M Erikssonin antiikkipuhelin ja sen kuljettamaan tarjoutunut hra Torimyyjän tuttava, ex-KRPläinen ja oikea lordi irlantilaisine maatilkkuineen, vei minut ja puhelimeni laiturille 4-paikkaisella sport Mersulla (300 hv)! Tapahtuma tuntui kiinnostavan satamassa liikkuvia kovasti. Tästä päädyin mm. maukkaalle päivälliselle Knipanille, päiväkahville Carl de Mummaan sekä lopulta myös Salon iltatorille torimyyjän apulaiseksi jne. Lisäksi hra Torimyyjä sai kaupattua minulle myöhemmin lisäksi peräpunkkaan silkki- sekä afgaanimatot, rouva grammarin. Hangon iltatorin jälkeen ostin eräältä rouvalta 69 savikiekkoa, joita voisin soitella grammarillani.

Kun 40 v. sitten viimeiksi tapaamani (lapsuuden kesien leikkikaverini) Tiinan järjestämä gasti Nr1 joutui yrittäjänä palaamaan töihinsä parin purjehduspäivän jälkeen, oli jälleen etsittävää uusia gasteja, jottei purjehdusloma tyssäisi juuri kun se oli päässyt uudelleen alkuun.

Tuoreita gasteja sisustusliikkeestä

Ilmoitus Tammisaaren Luontokeskuksen ilmoitustaululla ei tuottanut tulosta. Moni ns. tiskin takana ollut olisi kyllä mielellään lähtenyt purjehtimaan, vaan ei töiltään voinut. Kävelykadulla kuitenkin tärppäsi sisustusliikkeen kassalla. Aira ja Ossi uskalsivat pestautua viikonlopuksi mukaani lähes ilman aiempaa veneilykokemusta. Olivat valmiita laittamaan likoon vielä villakoiransa Ellenkin hengen. Minulle tämän oli nyt riitettävä!

Hienosta kokemuksesta entistäkin innostuneenpana hankin samoin eväin myös toisen gastin ja Linda-koiransa pariksi päiväksi, sekä gasti Nr1 toisen reissun vaihdokkina Lassen + Pedro-koiran, lomareissulla Italiasta istumasta rantabulevardin penkiltä.

Lassen ja Pedron kanssa rantauduimme Hangonkylän satamaan kun alkoi olla aika miettiä töihinpaluuta. Olin ennen tälle legille lähtöä tutustunut Hankoon gastivajeisena yhden aurinkoisen päivän verran. Päädyin turisti-infoon päivän ohjelmaa suunnittelemaan ja samalla oli tarkoitus löytää lääkkeitä miehistön rekrytointiin Hanko-Espoo siirtopurjehdusta ajatellen. Henkilökunnan kuningasajatus eli GAST WANTED-postaus heidän somesivuilleen tuottikin tulosta jo 1h kuluttua: kun olin vesitornissa Hanko-cityn näkymiä ihastelemassa, tuli puhelu. Tuula Hesasta halusi varata paikan veneen tietoja sen enempää tutkimatta + työkaverinsa.

Unohtumaton kesä… ja uutta odotellessa!

Viimeiset 3 päivää Camua purjehdittiin todella osaavissa käsissä ja 1. päivänä kovassa kelissä (ennuste 17 m/s, sekä ukkospuuskia Suomenlahdelle), mutta ongelmia ei ollut, pelkästään nautintoa kaikille aisteille. Tuon reissun aikana sovittiin Kroatian etäviikosta ensi keväänä (koko miehistö IT-alalla) sekä 3 viikon päähän Jari- gastin veneellä purjehdus Örö-saarelle kolmisin.
Eräs tuttavani pyysi yllättäen”ihanaa rouvaa” myös maailmanympäripurjehdukselle syksyllä 2018. Pistin harkintaan ja koetan keksiä konstin miten saada ”virkavapaata” 1,5 vuodeksi ?… jos reissuun uskallan lähteä.
Ihan ventovieraita immeisiä ja koiruleita tuli tutuksi vino pino. Oli hauskaa kerryttää tällä tavoin useita satoja merimaileja lisää merellisiä kokemuksia. Kannattaisiko muidenkin kokeilla? Minä en ainakaan unohda tätä kesää.